Kaiken kohokohta

Elikkäs Pekingin Kiinan muuri

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Vietettiin Pekingissä kolme päivää. Junassa vasta tajusin miten kaukana se Shanghaista loppuen lopuksi on. Oliskohan ollut noin 1400 kilometriä eli pidemmästi kuin Suomi päästä päähän. Jouduttiin ottamaan junan parhaat paikat kun keskiluokan paikkoja ei enää ollut jäljellä. Ostettiin liput ensimmäisenä myyntipäivänä iltapäivällä, täällä pitää olla salamannopea, jos haluaa olla varma paikastaan. Siinä vaiheessa kun pääsimme hyttiin, jossa oli kaksi kerrossänkyä, radio, hammasharjat ja oikea ruusukin pöydällä, meitä ei harmittanut enää ollenkaan, että sinne meni 20 euroa ekstraa. Ihastuttiin luksukseen sitten niin, että ostettiin saman tien samat paikat myös paluu matkalle (Paluu lippua ei saanut olympialaisten vuoksi ostaa Shanghaista?!). Ensimmäisenä pekinkipäivänä koluttiin muun muassa Taivaallisen rauhan aukio ja Kielletty kaupunki. Ja taas päästiin satojen ihmisten perhealbuumiin; vanhemmat lykkäs lapsensa syliimme, joskus pikkutytöt räpsivät salaa kuvia, silloin tällöin pariskunta halusi meidät samaan kuvaan kanssaan, joskus kuvaaja oli vanhus ja joskus keski-ikäinen kadun tallaaja. Olis ehkä pitänyt periä 1 rempula per kuva, kun muutenkin siellä kaikki maksoi erikseen. Veskikin oli kuulemma maksanut muutaman juanin ja huoneessa oli sitten vain ollut ämpäreitä rivissä ja sinne sitten lorotettu. Tän kertoi Elsu, en kyllä itse uskaltanut kokeilla.

 

Seuraavana päivänä lähdimme hostellin järjestämälle retkelle Kiinan muurille, joka oli aivan uskomaton paikka. Matkalta otimme kyytiin 60-70 vuotiaan mummon, joka osoittautui oppaaksemme. Ei liene kumma, että lady ei puhunut sanaakaan enkkua. Meitä meinas kauhistuttaa heti ensimmäisen nousun aikana, että joudutaanko tässä vielä elvyttämään: ”Miten toi mummo voi jaksaa, tällainen hellekin!”. No, hän oli vissiin tehnyt sitä muutaman kerran aikaisemminkin. Eikä hellekään polttanut enää 888 metrin korkeudessa, jossa tuuli niin, että ei tahtonut pystyssä pysyä. Maisemat saivat kyllä haukkomaan henkeä. Ne vuoret ja se hirmuisen kokoinen muuri oli jotain aivan käsittämätöntä. Sinne haluan vielä joskus takaisin.

 

Viimeiselle päivälle suunniteltiin kävelykierrosta ja tutustumista maanalaiseen kaupunkiin, jonka Kiina rakennutti Venäjän sodan aikana. Aamulla satoi vettä taivaan täydeltä ja vedettiin heti yli kävelyt, mutta ajateltiin aamu viettää maan alla. Tämä kaupunki oli kokoajan niin lähellä, mutta niin kaukana. Kun loppuen lopuksi löysimme perille, niin ovelle tuli nainen ja sanoi, että olemme suljettu. ÖÖöö – Mitä??  Kaupunki on remontissa Olympialaisten vuoksi. Fuckin Olympialaiset. Remontissa oli sitten oikeastaan kaikki muukin mihin yritettiin. Loppupäivä meni sitten hienossa ostoskeskuksessa ja korealaisessa ravintolassa, joka oli aivan mahtava paikka.

 

Koulu – Ohi on!

 

Tiistaina oli sitten valmistujaiset. Me oltiin niin tälläydytty ja juhla oli ehkä tylsin ikinä! Virallisen osuuden jälkeen menimme koko porukalla intialaiseen puffaan syömään. Oli ihan hirmu kivaa. Sieltä matka jatkui sitten baarikadulle, josta löytyi ensivaikutelmaltaan just sellainen mahtipontinen, huippu tanssipaikka mitä luulin kaikkien baarien Shanghaissa olevan.

Näin se sitten meni:

1 Musiikki on niin kovalla, että ei kuule toisen puhetta vaikka korvaan huutaa – voi ei.

2 Missä on tanssilattia? Ei sitä ole, mitä kummaa?

3 Miksi täällä tanssitaan pöytien ympärillä? Miksi ne kaikki on nuoria tyttöjä? – Apua, mikä tää on?

4 Miks ne tanssii miesten ympärillä? Ja ne miehet valitsi nyt vierelleen niistä yhden!

Hei, eiköhän lähdetä!

 

Eipä sitten jaksettu Tutin kanssa enempää leikkiä baarikärpäsiä vaan lähdettiin hostellille. Jani lähti mukaan, mutta Simppeliä ei näkynyt ennen aamua :S

 

Seuraavana aamuna lähdettiin sitten alansa parhaimpiin kuuluvaan merimaailmaan. Oli miljoona kertaa hienompi mitä olin osannut kuvitella! Oli haita ja meriheppoja ja merisiiliä ja kaikkia kummia otuksia. Altaaseen oli tehty lasitunneli, niin, että kaikki otukset uivat meidän yllä. Kalojen jälkeen maisteltiin japanilaisessa sushia, joka ei ole mun juttu. Tämä olikin sitten viimeinen päivä Shanghaissa tällä vuosikymmenellä.

 

Sanya beach!

 

Matka tänne Kiinan havajille jännitti ja pelotti aivan suunnattomasti. Meillä oli lento Shanghaista Haikouhun ja siitä piti sitten ottaa taksi hotelliin Sanyalle. Ja matkaahan on ainakin 300 kilometriä Haikoun ja Sanyan välillä. Lentomatka sujui täydellisesti. Löysimme heti oikean portin ja pääsimme helposti koneeseen. Matkalla ei tuntunut ainuttakaan ilmakuoppaa, eikä edes korvat menneet lukkoon. Koko kolmen tunnin lennon ajan näkyi upeita valoja, kun muuten oli pilkkopimeää. Pilviäkään ei ollut paljoa. Heti alkajaisiksi meille tarjoiltiin ruoka, riisiä, lihaa, salaattia, sämpylää, muffinssi, suklaata, appelsiinimehua ja kokista. Aika hyvät lentokonepöperöiksi. Haikoussa saatiin tosi nopeasti omat laukut ruumasta ja lähdettiin metsästämään taksia. Kenttä oli täynnä sisäänheittäjiä ja valkkasimme joukosta naisen. Soitimme hotellin omistajalle Janelle, joka neuvoi naiselle tien, sopi hinnan ja muuta. Hinta olikin yllättävän halpa, 350 rmb. Epäilyt alkoivat kun autoa ei näkynyt ja odottelun jälkeen kuski vielä vaihtui mieheksi. Jane puhui kuskin kanssa puhelimessa ja vakuutteli, että kyyti tuntuu turvalliselta. Tämänkin jälkeen kuski ja auto vaihtuivat vielä yllättäen ja loppuen lopuksi matkaan päästiin semmoisen nuoremman miehen volkkarin kyydillä. Mies ajoi rauhallisesti ja mun seuraava murhe oli ainoastaan se, että mies haukotteli kokoajan. Matkaan lähdettiin klo 23. En uskaltanut nukkua koko matkana. Mies ei puhunut sanaakaan englantia, niin ainut keino pitää mies hereillä, oli laulaa sille. Mun lauluun ei voi nukahtaa. :D Aina kun me lopetettiin, niin mies lauloi jonku kiinalaisen biisin meille. Näin meni sitten koko matka, koko kolme tuntia. Perillä mies soitti Janelle ja Zhefille (Hotellin omistajat) ja Zhef tuli hakemaan meidät autosta asti kello 2 yöllä. Mies oli niin kiva, että annettiin sille 400 rmb.

 

Meidän hostelli on tällanen kiva kerrostalo. Asun Elsun kans kaksistaan, meillä on oma parveke, wc ja suihku. Huone on kerroksessa 14 ja sieltä näkyy muun muassa turkoosi meri, palmuja ja vuoria. Aivan uskomatonta oli päästä taas kunnon piitsille ja kokea tämä helle. Nyt läppäristä loppuu akku, joten pakko jatkaa vasta huomenna. Kerron sitten ainaskin tän päiväisestä koskenlaskusta ja siitä miten tänne meidän pikkuhotelliin on eksynyt myös 12 muuta suomalaista ja 10 ruottalaista!