<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nyt on sunnuntai-ilta (2.3.) ja näpyttelen wordille valmiiksi tätä tekstiä - netti ei vielä toimi…

Skypen toimimista odotellaan. On todella kuluttavaa laskea joka välissä paljonko kello on Suomessa ja kuka mitäkin on tekemässä. Nyt kello on Suomessa 14.25 ja täällä 20.25.

 

Lento oli aivan kauhia! Ahdasta ja maha kipee ja en saanu nukuttua ku lopuksi tunnin! Lento oli Pudongin kentällä lauantai-aamuna kahdeksalta. Lentokapteeni kertoi päivän lämpötilan olevan noin 17. Jo aamulla kahdeksalta ilma oli lämmin ja aurinkoinen.

 

Meitä oli vastassa muutama Kiinalainen tyttö. Paljon ihmisiä seisoi rivissä laput kädessä katsoen meitä yhtä uteliaana kuin me heitä. Shanghai Institute of Health Sciences-lappu oli meidän porukan.

 

Aluksi meidät vietiin bussiin, joka oli luksus miinus ilmastointi. Kiinalaiset tytöt jakoivat meille vaaleanpunaiset kukat, oiskohan ollut joku neilikka (?). Sitten alkoi matka asunnolle.

 

Meidän asunto on siis hotelli. Respakin on, ja siellä täti töissä 24/7. Hän ei nuku, eikä syö. Hänellä on toppatakki, jonka päällä lääkärintakin näköinen valkoinen takki ja päässä harmaa villapipo vedettynä syvälle päähän. Todella ystävällinen ja ahkera. Tänään kysyimme Jessieltä (paikallinen yhdyshenkilö) miten tämä täti nukkuu ja syö. Hän vastasi, että ei tiedä, ja että täti todella on paikalla 24h. Hänellä kuitenkin on yksi kohtalotoveri, joka päästää hänet silloin tällöin vapaaksi (?).

 

Me asutaan seitsemännessä kerroksessa kahden hengen huoneissa. Mulle ja Tytille toi kahdenhengenmajoitus sopi täydellisesti. Ei uskallettais nukkua yksin. Lattiat laminaattia, ilmastointi on, tv on, leveät prinsessasängyt, paksut isot täkit ja ihan liian lihava tyyny. Tässä kerroksessa asuu ainoastaan suomalaisia. Meillä on yhteinen wc, suihku, keittiö, oleskelu- ja pyykkihuone. WC-kopissa on ainoastaan reikä lattiassa. Reisilihakset vahvistuu :). Suihku on hyvä, tulee lämmintä vettäkin. Hampaat pesin raanavedellä, eikä vielä ole tullut minkäänlaista myrkytystä. Juomavesi ostetaan kuitenkin pullossa. 1,5 litraa maksoi ehkä 70 senttiä. Mikro, veden- ja riisinkeitin, jääkaappi ja joku liesi jne. on meidän käytössä. Oleskeluhuoneessa on taulutelkkari ja kaikki pelit ja vehkeet. Tänään se täti laittoi meidän käteen juuri pakkauksesta otetut mikit. Arveltiin, että kohta päästää laulamaa karaokea, mutta levyjä ei kuulunut… Tiedä sitten, mitä varten ne oli. Luksusta siis on, mutta hirveintä on, että muissa kerroksissa asuu paikallisia opiskelijoita, jotka eivät todellakaan ole oikeutettuja samaan luksukseen.

 

Eilen kävimme Zhoupussa, tässä parin kilometrin päässä kaupoissa ja syömässä. Istuimme pyöreän pöydän ympärillä. Pöydällä oli pyörivä levy, jossa kiinalaista ruokaa noin 15 sorttia. Juomana puoli desiä tiskivettä (yrttiteetä). Osa ruoista oli kuvottavia, jotkin jopa herkullisia. Katkaravut on ehdottomasti kauhein ruokakokemus ikinä. Ruoka oli meille ilmainen.

 

Tänään käytiin Ju gardenilla, joka on kuulemma yks suosituimmista Shanghain ostoskaduista. En ostanut mitään, ajateltiin näin eka päivä vain katsella.

 

Nyt kello jo 22.40. Ei sitten mentykkään nukkumaan. Oli Ellan (suomalainen) synttärit… Nyt nukkuun!

 

3.3.2008

 

Tänään oli ensimmäinen oppitunti, meni suhteellisen hyvin. Aika rankkaa vaan oli istua 2,5h putkeen ja kuunnella englanninkielistä puhetta. En ymmärrä kaikkea, mutta jospa tässä vähitellen.. Käytiin kiinalaisten oppilaiden harjoitteluluokissa tutustumassa. Oli pikkasen hienot tilat! Luokkia oli noin kymmenen ja kaikki täynnä sänkyjä, nukkeja ja muita oheismalleja. Meillä Suomessa tunneilla on lähinnä yks nukke per opiskelija, täällä osassa luokista jokaisella opiskelijalla oli oma! Oulaisten koulu on uusi ja välineet ja tilat parempia kuin monessa koulussa Suomessa, mutta edes meidän koulu ei ole yhtä moderni kuin tämä täällä. Opiskelijoilla oli päässä valkoinen nuttu, valkoiset kengät, -housut ja –takki. Saumat ovat prikulleen oikeassa kohdassa, ryhti suorassa ja liikkeet nopeita.

 

Kampukselle ei pääse ulkopuoliset, ovella on vartijat. Meidän talon ovellakin seisoo aina joku ovimies. Hissiä ei saa käyttää kiinalaiset opiskelijat, paitsi perjantaina kun lähtevät kotiin ja sunnuntaina kun palaavat. Me saadaan vaikka asua hississä, päivisin, ei öisin. Kiinalaiset opiskelijat eivät saa poistua kampusalueelta oman mielen mukaan, meidän kohdalla sitä ei rajoiteta. Sääntöjä, sääntöjä…

 

Hygieniakin on vissiin melko paljon korkeatasoisempaa kuin mitä kuviteltiin. Harjoitusluokassa Sandy (meidän kiinalainen yhteyshenkilö) näytti harjoitusluokassa miten kädet ensin pestään raanavedellä ja sitten liuotetaan sellasessa kattilan näköisessä astiassa, jossa on joku oma liuos. Saapa nähdä sitten kun ens maanantaina päästään sinne sairaalaan.

 

Käytiin tänäänki Zhoupussa. Meitä oli kuus suomalaista ja mentiin bussilla. Tän reissun jälkeen vasta tajus mitä tarkoittaa se, että ollaan nyt shoppailuparatiisissa! Tytti osti laukun 3,5e ja kengät 7e. Ite en ostanut vieläkään mitään… :) Takastulomatka olikin jo pieni seikkailu ;) Oikeaa bussia onkin vaikeampi valita kaupungista kuin täältä koululta, jossa tarvitsee ainoastaan seistä oikealla puolella tietä. Ensin mentiin bussiin ja näytettiin kartalta koulua… Kuski vain puisti päätä, vaikka ei varmasti edes osannut lukea karttaa… Seuraavaan sitten vain käveltiin sisään ja toivottiin parasta. Kuinkas ollakaan bussi jatkoi suoraa kun olisi pitänyt kääntyä. Seuraavalla pysäkillä pois ja kävely pimeällä kujalla takas ihmisten ilomille ja uuteen bussiin. Nyt natsas. Bussimatka maksaa 10-20 cent, joten ei väliä vaikka joutuu maksamaan muutamasta hukkareissustakin. Äiti ja isi – lupaan, ettei tehdä tätä Tytin kans kaksistaan.

 

Ikävä yllättää aina välillä… Onneksi muut suomalaiset on tosi kivoja tyyppejä ja auttaa sillon ku ite on ihan pihalla.

 

Annettiin Tytin kans sille respan tädille suomisuklaata ja koulun kynä. Täti ei olis millään ottanut niitä, mutta laitettiin vain sen lääkärintakin taskuun. Täti oli aivan innossaan, hymyili, kiitteli ja halas meitä. Ihana täti.

 

4.3. Netin piti toimii maanantaina, sitten tiistaina ja tänään meille luvattiin, että netti alkaa toimia tälläviikolla :)

 

Tänään koulussa meille kerrottiin sairaanhoidosta Kiinalaisessa sairaalassa. Vaikuttaa ihmeen paljon samalta kuin Suomessa. Hygienia on tarkkaa ja neulajäte lajitellaan tarkemmin kuin Suomessa; i.v. neulat punaiseen ja tavalliset valkoiseen ja jotku meni keltaiseen. Kynnet pitää olla lyhyet, hiukset nutturalle ja koruja ei saa olla käsissä, eikä isoja korvakoruja. Kenkien täytyy olla valkoiset, eikä niistä saa kuulua ääntä. Arvojärjestyskin sairaalassa muistuttaa hieman Suomen järjestelmää. Ajatuksia herättävä tapaus on muun muassa se, että jos lapsi joutuu syntymän jälkeen jäämään sairaalaan ja äiti kotiutetaan, äiti ei voi tulla lastaan katsomaan, sillä hän ei saa poistua kotoaan kuukauteen.

 

Loppupäivä oli kiinankieltä. Ne on mun lempparitunteja täällä. Ainaski vielä kun on sen verran helppoa… Osaan sanoa jo vaikka mitä :)

 

Ruokana oli tänään sellasta tosi herkullisen näköistä lihaa, vihreää salaattia ja riisiä. Hinta 30 senttiä. Liha paljastui aivan järkyttävän makuiseksi sienihässäkäksi! Söin sitten Tytin lautaselta kalapihvit :p Kouluruokala on aivan jääkylmä - vähitellen kehityn puikoilla syönnin mestariksi, koska jos haluaa syödä lämmintä ruokaa, on oltava salaman nopea!

 

Koulun jälkeen lähdettiin Tytin, Elisan ja Sinin kans Zhoupuhun (sinne Helsingin kokoiselle sivukylälle). Ostin sellaset shortsit joita kaikki kiinalaiset pissikset täällä käyttää paksujen sukkisten päällä. Hinta 5 euroa. Nyt oon trendikäs :) Ja ostin myös kahdet Puuman alushousut hintaan 1,8 euroa. Aidot! Tällä kertaa näytettiin bussikuskille koulun osoitetta ja kuski viittoili, että tulkaa kyytiin ja olkaa hänen lähellään… Bussi oli ihan täys ja matka oli melko lennokas! Bussissa kiinalaiset nuoret kuuntelee kännykästä musiikkia silleen, että mölinäkin on melkoinen. Bussi meni oikeeta reittiä ja kuski vielä muistutti meitä, että tuolla näkyy teidän koulu. Ihana ukkeli! Kommunikointi sujuu aika hyvin, vaikka ei ole yhteistä kieltä. Kaikki kuskit vaan ei osaa lukea :S

 

5.3.2008 Netti toimii sitten kun nettimies ostaa jotkin salasanat meille (?)

 

Aamulla Sandy antoi meille ne valkoiset housut, takit ja myssyt. Ne on ihan hirmu isot! Ne kyllä vähän yliarvioi suomalaiset! Sama se kyllä on miltä täällä näyttää… Sandy opetti meidät petaamaan sängyt oikealla tavalla. Joskus sänkyä petaa jopa neljä hoitajaa, jolloin valmista tulee todella nopeasti. Mukavuus on kuulemma tärkeintä, mutta tyynyliinan aukioleva puoli ei saa missään nimessä olla ovelle ja lakanoiden saumat pitää olla suorassa. Petivaatteet vaihdetaan kerran viikossa tai aina tarvittaessa. Verenpaine mittari on suunnilleen samanlainen kuin manuaalinen mittari Suomessa. Kuume mitataan sellasella vanhanaikaisella elohopeamittarilla kainalosta tai suusta (ei ikinä rectumista). Hauska juttu on, että kuumemittaria liotetaan käytön jälkeen puoli tuntia jossain alkoholiliuoksessa ja sitten sitä pidetään ravistelukoneessa ja vielä desinfioidaan ja sitten vielä mineraalivedessä, jotta se huuhtoutuisi…

 

Kiinantunti olikin jo vaikeampi kuin eilen… Nyt pitäisi jo osata kaikki numerot ja kirjaimet ja paljon paljon sanoja. Opettaja Joyce on kyllä superhuippu! Aina vaan kehuu, vaikka sanotaan varmasti mitä sattuu.

 

Tänään oli herkkuruokaa koulussa. Oli se kyllä kallistakin kun 45 senttiä :) Sellasta lämmintä tuorekurkkusalaattia, jossa oli jotain kanaa tai kalaa ja sellasia kylmiä palleroita… Nam!

 

Täällä kuunnellaan Shanghain valoja ja kärsitään kurkkukivusta. Voi olla, että johtuu noista kylmistä käytävistä tai tohottimesta, joka puhaltaa mun sängyn yläpuolella… Toivottavasti en tuu kipeeksi!