Olen nyt viimeistä kertaa Kiinassa netissä. Ollaan lähdössä porukalla viimeisen kerran ulos syömään paikallista ruokaa. Mulla tulee kyllä ikävä sitä. Muhun uppoaa paljon paremmin riisi-kana-pähkinä hässäkät ja nuudelit kuin perunat ja lihakastike. Hassua. Näkee sen jo vyötäröltä, on nimittäin tullut muutama lisäkilo täällä. On silti ihana saada Suomen tuoretta ruisleipää, voita ja juustoa. Äsken piitsillä söin vielä suklaatakin. Ne kestää, mutta salmiakit menivät heti vaikka niitä kuinka yritti säästellä. Lontoonrae-suklaa vois kyllä maistua. Arvatkaa mikä on yleisin puheenaihe täällä? Ruoka ja ihmiset kotona. Yhtä aikaa on tosi haikea mieli. Ehkä jopa surullisempaa kuin kolme kuukautta sitten kun lähti kotoa. Kotona tiesi tulevansa takaisin. Täällä ollaan oltu ja eletty sympioosissa outojen ihmisten kanssa. Nyt kaikki loppuu. Yksikään ihminen meidän porukasta ei ole enää outo. Tänne ei välttämättä enää ikinä palaa. Tai jos palaakin, niin ei mikään ole samanlaista.

No määpä menen nyt viettämään laatuaikaa tyttöjen ja Mikin kanssa. Seuraavat kaksi päivää meneekin sitten kotiin matkustaessa. Aamulla kuudelta ylös ja siitä se alkaa. Koululla ollaan viimeinen yö. Sitten viideltä ylös ja seuraava etappi on sitten oma sänky.

Sitten se on loppu