Eilen oli aivan super ihana päivä. Koko kiinailun lämpimin päivä. Nukuttiin pitkään, sitten Taijii-tunti ulkona ja sitten reenaamaan. Hikoiltiin ehkä 1½ tuntia ja sitten bussiin. Tarkoitus oli käydä Juan Gardenin puistossa ja siinä vieressä temppelissä ja Jin Mao:ssa. Ei menty puistoon ja temppeliin, koska kello oli jo niin paljon. Pikkasen vaan shoppailtiin kojuissa ja käytiin syömässä. Matka Jin Maolle oli hikinen, tuskainen ja verinen. Ei löydetty lauttaa, jolla ylittää joki. Ylimääräisiä kävellen tarvottuja kilometrejä kertyi. Tytin ja Sinin jalkoihin muodostui rakkoja, rakot kasvoivat, kengät muuttuivat punaiseksi. Pahin kohta matkalla kuitenkin oli moottoritien ylitys kävellen. Ei mitään järkeä! Ysiltä oltiin sitten tornin juurella. Ensin luultiin, että paikka on jo kiinni, mutta auki se oli ja ei silti päästy torniin asti. Sinne oli ehkä tunnin jono... No bussit ei kulje enää ysin jälkeen, niin ei muuta kuin taksiin. Edellispäiväiset seikkailut pimeitä outoja kujia ajavassa taksissa oli vielä liian hyvässä muistissa, kun sydän hakkas jo ennen kuin taksi edes liikkui. Ensin 3 taksikuskia ei ottanut meitä kyytiin. Eka ei osannut koululle, toinen ei suostunut laittamaan mittaria päälle ja kolmas otti kyytiin, soitti kaverilleen ja ilmeisesti kaiffarikaan ei osannut tietä kun kuski jätti meidät seuraavalle pysäkille?! Neljäs kuski nukkui tällä samaisella pysäkillä, mutta heräs kun kurkattiin ikkunasta ja otti meidät kyytiin. Reitti oli outo ja ajotyyli pelottavan rauhallinen. Perille kuitenkiin löydetiin ilman "kilauta kaverille" tai "tee uu-käännös"  korttien käyttöä.

Ai niin. Kärähdin melko lahjakkaasti. Oon ihan tulipunainen.