On se niin kamalaa, että täällä on aivan niin kuin jossain sadussa ja mää vaan ikävöin kotiin. Tylsistyttää kun noi tyttäret käräytti ittensä, niin heistä ei ole enää mun kanssa seikkailemaan. Onneksi meitä on näin iso porukka, niin lähes joku lähtee aina hostellin ulkopuolelle. Itse kun en jaksaisi päiväsaikaan viettää sisällä minuuttiakaan. Tuti ja Sini tulivat toissa yönä. Kyllä sitä Shanghaissa vielä uhottiin, että me ollaan kyllä kaikki päivät vaan piitsillä, mutta eipä mennyt kuin puolitoista päivää, kun jo ulina kuului :S - Palovammoja, kipeitä palovammoja. Mars neljän seinän sisälle.

Mun vointi on jo paljon parempi. Hiilitabletitkin on nyt popsittu. Oli muuten urakka saada niin monta isoa mölliskää nieltyä. Seuraava sairaus saattaa olla tytöiltä tarttunut punatauti käsivarsissa. Iik.

Huomenna vietän koko päivän apinasaarella ja kalastajakylässä Elsun ja Suvin kanssa.

Eip mulla muuta tälle erää!