Tänään alkoi kolmen päivän työt vanhainkodissa. Paikka hurmas kyllä ihan täysin. En enää osaa sanoa kumpi on ykkönen - lastensairaala vai vanhainkoti. Rakennus on ihan tuliterä, ehkä parhaimmasta päästä vanhainkodeista mitä Shanghaista löytyy. Vanhainkodissa tämä on oikeastaan ainoastaan etu, sillä vanhukset ovat rikkaita, korkeasti koulutettuja ja osaavat vähissämäärin englantia. Aivan superihania vanhuksia! Meidän mukana kiertää kokoajan 3 tyttöä, joista kaksi on sosiaalityöntekijöitä (toinen vielä opiskelija) ja yksi sairaanhoitaja. Tyttöjen enkku on vielä kehnompaa kuin mun, joten aamupäivisin mukana on myös kaksi tulkkia. He ovat mukana vapaaehtoisesti. Molemmat etsivät uutta työtä. Toinen työskentelee kaupassa ja toinen on työtön insinööri. Ensimmäinen paikka missä ihmisiä oikeasti kiinnostaa meidän kulttuuri ja muut normaalit asiat. Keskusteltiin muun muassa siitä miten he palvovat vaaleutta ja me kilpailemme siitä kuka on tummin ;) Hullu maailma, ikinä ei olla tyytyväisiä. Täälläkään me ei suuremmin saada olla avuksi, mutta kyllä he vaivaa näkevät, että meidän aika kuluisi. Seurasimme sivusta kun pesijä teki vuodepotilaille pesut jne. Anne sai kammata tukan, jee. Hanskoja tai käsidesiä ei käytetä ollenkaan. Hoitajat eivät hoida pesuja tai auta wc:ssä, sillä siihen on omat työntekijät. Hoitajilla on päällään omat vaatteet, mutta pesijöillä on vaaleenvihreä jakku ja housut. He ovat kuin varaomaiset sairaaloissa. Hoitajat eivät myöskään osallistu lääkehoitoon, sillä se kuuluu vanhainkodin kolmelle lääkärille. Sosiaalityöntekijät huolehtivat aktiviteeteista. Hoitajien työnkuva jäi hieman avoimeksi, mutta tämän päivän perusteella he huolehtivat lähinnä vanhusten psyykkisestä hyvinvoinnista. Työtahti oli rauhallinen ja ilmapiiri ihailtava. Oli kuntosalilaitteita, pelejä, puistoja, kaloja, rentoutumistuoleja ja vaikka mitä. Ihmiset koskettelivat toisiaan jatkuvasti. Aina jos hoitaja ja vanhus kävelivät vastakkain käytävällä, tartuttiin käteen ja hymyiltiin. Hygienisesti tämä tuntui pelottavalta, mutta ainakin sillä sai useita ylimääräisiä hymyjä irtoamaan. Ja kun nauru pidentää ikää, niin ei liene ihme, että yläkerran ikkunasta kurkki 99-vuotias mummo. Ja yläkertaan ei mene hissiä. Missään Suomen vanhainkodeissa ei ole näin hyväkuntoista porukkaa, vaikka keski-ikäkin oli jotain 75... Käväistiin kylässä 88-vuotiaalla papalla ja hänen 83-vuotiaalla vaimollaan. Yleensä huoneet olivat neljän hengen huoneita, mutta heidän huone oli yksityishuone, jossa oli kaksi sänkyä. Mies oli biologian opettaja ja nainen venäjän opettaja. He olivat aivan onnesta soikeina kun saivat esitellä vanhoja valokuviaan ja kertoa tarinoitaan. Aivan mahtava pariskunta!