Eli kuvauskeissit jatkuu. Töissäkin oli kameraryhmä. Istuttiin pöydän ympärillä selkäsuorassa ja kuunneltiin hoitajan esitelmää osastosta. Hän lateli henkeä vetämättä pitkät rimpsut, täsmälleen samoin sanoin kuin viime maanantaina ensimmäisellä tapaamisella. Kun kameramies sanoi, että nyt se on loppu, niin lausekin jäi kesken. Aivan järkyttävää esittämistä ja voin kertoa, että tässä vaiheessa hymykään ei tahtonut irrota edes väkisellä. Etukäteen meille ei kerrottu mitää. Jaska soitti meidän ohjaajalle ja sanoi, että tuo tytöt heti tänne. Ei meiltä kysytä mitään. Kyseiselle osastolle he olivat ilmoittaneet jopa puolta tuntia aikaisemmin... No, mutta ei pidä valittaa, Suvi on joutunut kokemaan niin paljon teennäisempiä juttuja koko päivän Jaskan päsmäröidessä vieressä. Aika tuima äijä toi Jaska.

Päivällä meiltä sitten kysyttiin, että onko iltasuunnitelmia. Ja vaikka niitä olikin, niin muita vastauksia ei hyväksytty kuin: "Kyllä, tulemme mielellämme heti töiden jälkeen jatkamaan kuvauksia koululla...". Loppupäivä töissä menikin sitten manatessa.

Koululla meillä oli aluksi Taijii treenit. Se kun ei tahdo sujua tavallisestikaan, saati sitten kameran kuvatessa... Tämän, odottelun ja kummastelun jälkeen saimme käskyn siirtyä urkkakentälle. Ekaksi vedettiin köyttä paikallisten amerikkalaisen linjan suorittavien sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa. Voitettiin tietenkin :D Seuraavaksi sidottiin narulla suomalainen ja kiinalainen jalasta yhteen ja juostiin, jii huu, oli aika kauhiaa! Sitten pyöritettiin hulahula-vannetta ja voitin taas :) Se oli kyllä nelosvoitto, kun yleisö kyllästyi ennen loppua... Muistakaapa kattoa ne Olympialaiset telkkarista! Se olen minä, joka siellä alkumainoksessa keikuttaa! Salamavalot räiskyi ja tunsin itseni aivan lähes tärkiäksi. Seuraavaksi leivottiin Dumblineita ruokalassa. Valmiiseen taikinaan käärittiin täyte ja taiteltiin niistä hattuja.  Sitten syötiin tuotokset ja hyvvää oli. Ihana kun yksi kokki toi mulle dumblingeja nenän eteen ja sanoi: "you are lovely". Naureskeltiin, sitten, että tarkoittikohan toi, että ole hyvä. Hih! Nyt sain puhua sitä enkkuakin paikallisten tyttöjen Jennyn ja Amyn kanssa (enkkunimet). Söin neljä dumblingia ja olin aivan täynnä. Jenny ihmetteli, että eihän sulla ollutkaan nälkä. Kertoi syövänsä tavallisesti 8 kerralla! Uups, miten niihin pikkutyttöihin uppoo niin monta? Loppuen lopuksi oli tosi hauska ilta!

Ai niin, ehkä pitäis vielä mainita, että tämä juttu näytetään kesäkuussa Kiinan kansainvälisellä kanavalla :)